*

Jussi Saramo 2 % ihmisistä omistaa yli puolet kaikesta. Me muut tarvitsemme Vasemmistoa.

Urheilujärjestöihin suursiivous

  • Urheilija-apurahojen määrä on kasvanut
    Urheilija-apurahojen määrä on kasvanut
  • Suomen arvokisamenestys on laskenut kilpailun lisääntyessä
    Suomen arvokisamenestys on laskenut kilpailun lisääntyessä
  • Olympiakomitean valtionavut ovat nousseet tuntuvasti Huippu-urheilun muutoksen mukana
    Olympiakomitean valtionavut ovat nousseet tuntuvasti Huippu-urheilun muutoksen mukana
  • Suurimpia lisäpanostuksia on tehty urheiluakatemioihin tukemaan nuorten opiskelun ja liikunnan yhdistämistä
    Suurimpia lisäpanostuksia on tehty urheiluakatemioihin tukemaan nuorten opiskelun ja liikunnan yhdistämistä

Valtio on jakanut Suomessa urheiluun poikkeuksellisen paljon rahaa, koska liikuntabudjetti koostuu kokonaan veikkausvoittovaroista. Kun kaikkialta muualta on leikattu, on urheilu ollut turvassa Veikkauksen tehdessä maailman mittakaavassa hämmästyttävän hyvää tulosta. Esimerkiksi kulttuuri saa veikkausvoittojen lisäksi myös verovaroja, jolloin hallitusten leikkaukset ovat kohdistuneet myös sinne.

 

Eniten tällä vuosituhannella on kasvanut huippu-urheilun osuus. Huippu-urheilun suora tuki on jopa enemmän kuin Suomea isommassa ja rikkaammassa Ruotsissa. Toisaalta harrasteurheilusta on leikattu hyvinäkin vuosina, kun kunnat ovat nostaneet liikuntapaikkojen käytöstä perittäviä maksuja.

Vinouma johtuu siitä, että paikallisen harrasteurheilun tukeminen kuuluu pääosin kunnille, kun valtion tehtävä on tukea mm. valtakunnallisia järjestöjä ja huippu-urheilua. Poliitikot ovat valinneet helpon tien kaataa Veikkauksen yhä kasvavat voitot järjestöbyrokratian hyvältä kuulostaviin projekteihin, sen sijaan, että mietittäisiin parempia keinoja ohjata ne kentälle, missä urheilijat ja liikunnanharrastajatkin ovat.

 

Samaan aikaan, kun huippu-urheilun rahoitus on kasvanut, paitsi suoraan, myös lajiliittojen kautta, ovat harrastamisen kustannukset nousseet rajusti. Vaikka Suomessa lapset harrastavat seuroissa paljon, heitetään nuoret pois kyydistä, joko liialla kilpahenkisyydellä tai nousevilla kustannuksilla. Suomi tippuu lasten liikunnan määrän huipputiloilta nuorten liikkumisen määrässä pohjalle.

Kustannukset eivät ole vain köyhimpien ongelma, keskiluokkaisissakin perheissä raha ajaa yhä useammin tekemään jotain muuta. Toivottavasti edes pelaamaan Pokemon Gota.

 

Silti huippu-urheilukin rämpii. Miljoonat eivät ole muuttuneet kansainväliseksi menestykseksi. Itse asiassa olympiamenestys näyttää tulevan yhä enemmän niistä lajeista ja niiltä urheilijoilta, jotka ovat olleet isojen tukien ulkopuolella. Jääkiekkomies Kummolan ajatus rahojen keskittämisestä vieläkin enemmän muutamaan lajiin siis vain pahentaisi tilannetta ennestään. Sitä paitsi kuka valitsisi jalustalle nostettavat lajit, kun sitä ei ole osattu tehdä tähänkään asti? Ajatellaan vaikkapa mäkihyppyä – lajia, jolla ei ole merkittävää harrastajapohjaa missään maailman maassa. Edes siinä ei enää menestytä, vaikka panostukset ovat olleet valtavia. Ei, vaikka huippu-urheilua johtaa mäkihyppymies Kojonkoski.

Miten toisten lajien suosiminen voitaisiin edes oikeudenmukaisesti  tehdä? Jos nuoret haluavat pelata joukkueurheilulajeja, mitä järkeä on hakea kaikkein marginaalisimmat lajit, jotta mitalitaulukko näyttäisi paremmalta? Lisääkö se oikeasti suomalaisten hyvinvointia?

 

Edellinen oikeistohallitus (2007–2011) aloitti ministeri Wallinin johdolla huippu-urheilun muutostyön. Muutostyötä suunnittelemaan palkattiin viisihenkinen miesjoukko (kohun myötä mukaan saatiin myös nainen) yli kymppitonnin kuukausipalkoilla. Jättipalkkoihin tottuneessa urheilupomojen porukassa tämä ei sinänsä ollut ihmeellistä.

Ryhmälle annettiin peräti kaksi vuotta pohtia tarvittavaa muutosta. Kun hallitus vaihtui, tuli monille hätä käteen. Ryhmässä mukana ollut Korjus oli jo ehtinyt kertoa huippu-urheilulle luvatun jopa kymmeniä miljoonia aiempaa enemmän muutostyön seurauksena.

 

Uusi ministeri Arhinmäki linjasi kuitenkin, että rahaa tullaan jatkossa ohjaamaan nuorten liikuttamiseen ja harrasteliikunnan kustannusten alentamiseen. Koska HuMu-ryhmä oli jo työnsä loppusuoralla, ei ollut enää järkeä viheltää peliä kokonaan poikki. Sen sijaan annettiin selkeät ohjeet, että muutoksen pitää tarkoittaa valtion rahan aiempaa tehokkaampaa käyttöä, eikä resurssien siirtämistä muusta liikunnasta huippu-urheiluun.

Miljoonia maksaneen muutosryhmän työn lopputulosta arvosteltiin rajusti. En mene siihen tällä kertaa enempää, kuin totean, että siellä oli hyviäkin ehdotuksia. Ministeriössä käytiin läpi ne ehdotukset, joilla selkeästi saatiin lisää resursseja urheilijoiden arkeen ja valmennukseen. Erityisesti nuorten mahdollisuuteen opiskella ja harjoitella samaan aikaan panostettiin, joka on todella tärkeä asia paitsi urheilumenestyksen, myös urheilijoiden tulevan elämän kannalta.

 

Humu-ryhmä ei saanut kaipaamiaan kymmeniä miljoonia, mutta kuitenkin vähän lisää valittuihin paikkoihin, joita kaikki pitivät tärkeinä urheilijoiden itsensä kannalta. Uusien rakenteiden ja johtoportaan määrä piti minimoida. Olympiakomitea palkkasi muutosryhmän jäsenenä olleen Kojonkosken johtamaan uutta huippu-urheilujärjestelmää. Kojonkoski ilmoitti, että huippu-urheilua mitataan tulosten perusteella ja viimeistään Riossa on tultava menestystä. ”Tulos tai ulos”, hän sanoi. Valtion rahan vastineeksi Olympiakomitea lupasi kerätä paljon aiempaa enemmän yksityistä rahaa.

Yksityistä rahaa ei tullut. Suurella uholla sitä haalimaan palkattu Sulin on jo jättänyt tehtävänsä. On paljastunut että Olympiakomitea on rikkonut säätämiämme valtionavustussääntöjä, joissa esimerkiksi valtion tuella ei voi maksaa jättipalkkoja, vaan sellaisia voidaan maksaa ainoastaan yksityisellä varainhankinnalla. Toki kaikkia järjestöjä kannustetaan kohtuuteen myös ”oman” rahansa käytössä. Olympiakomitealla on monopoli olympiaurheiluun ja lajiliitoilla omiin lajeihinsa, eikä jäsenistöltäkään kerättyä rahaa pitäisi voida käyttää johdon pröystäilyyn.

 

 

Ei voi olla niin, että kaikki pakenevat vastuusta ja homma jatkuu kuten ennenkin. Huippu-urheilun muutos oli edellisen oikeistohallituksen suurin liikuntapoliittinen hanke. Ryhmässä olivat kokoomuksen kaupunginvaltuutettunakin toimineen Kojonkosken lisäksi keskustaa tälläkin hetkellä valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana edustava Korjus.

 

Sain olla näköalapaikalla liikunnasta vastaavana erityisavustajana seuraavassa hallituksessa (2011–2014). Säädimme pikavauhtia uusia sääntöjä, joiden noudattamatta jättämistä pidän Olympiakomitealta törkeänä. Ministeri Grahn-Laasosen pitäisi välittömästi tutkia myös kaikki muut järjestöt, ettei vastaavaa ole muualla.

Siirsimme myös rahaa järjestöhallinnosta suoraan kentälle esimerkiksi kolminkertaistamalla liikkuvan koulun ja suoran seuratuen rahoitukset. Samalla seuratuen rakenne muutettiin kokonaan niin, että rahaa sai vain sellaiseen toimintaan, jonka kustannuksia alennettiin kaikkien ulottuville. Ehdoton yläraha harrastukselle oli 50 euroa kuukaudessa.

Päätimme myös rahoituksen kokonaisuudistuksesta, jonka ideana oli, että kaikki rahoitus, niin harraste- kuin huipputason, jaettaisiin selkeiden, avoimien ja mitattavien tulosten mukaan. Nykyaikana hallinto ei voi toimia enää perinteisen liikuntakentän ”maan tavan” mukaan. Valitettavasti kokonaisuudistus jätettiin toteuttamatta kun Vasemmistoliitto heitettiin ulos hallituksesta 2014 keväällä.

 

Ministeri Grahn-Laasosella on nyt näytön paikka, uudistusta vaatii jo lähes koko valtion liikuntaneuvosto ylitse puoluerajojen. Grahn-Laasosen soisi kuuntelevan esimerkiksi liikuntaa ministeriön rahoilla syvällisesti tutkinutta nuorisotutkimusverkostoa, sen sijaan, että lähes kauttaaltaan hänen puoluetovereistaan koostuva urheilupomojen joukkue saa jatkaa kuin mitään tarvetta todelliselle muutokselle ei olisi.


[kuvat: Valtion Liikuntaneuvosto]

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Useat urhilukentät ovat tyhjiä. Nuoret eivät enää urheile samalla tavalla kuin ennen. Rahaa palaa valtavat määrät huippu-urheiluun. Suomi teki heikon tuloksen olympialaisissa ja samaan aikaan Pokemon on innostanut nuoria liikkumaan ja ulkoilemaan. Huippu-urheilu katsotaan yhteiskunnassa tärkeämmäksi kun lapsien ja nuorien liikunta. Siitä syystä rahat menevät sinne.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tarkoittaako kertomuksesi sitä, että TUL:n pääsihteeri Esko Rantokin tulee vaihtaa ?

Käyttäjän saramo kuva
Jussi Saramo

TUL:lla ei enää nykyään ole tekemistä huippu-urheilun kanssa, eikä Esko Ranto ole TUL:n pääsihteeri. Ministerinä ollessaan Pia Viitanen palkkasi hänet ministeriön liikunta- ja nuoriyksikön johtoon.

TUL:n pääsihteerin pitää tehdä sitä mitä TUL:n jäsenistö haluaa ja valtion pitää tukea sitä tismalleen samoilla kriteereillä kuin muitakin järjestöjä, sen mukaan, kuinka paljon se järjestää ihmisille toimintaa. Pääsihteerien valinta ei kuulu minulle.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Herra Saramo itse nimitettiin v. 2012 moneksi vuodeksi poliittisen perustein Veikkauksen hallitukseen, että vähempikin politikointi olisi tässä riittänyt.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Politiikassa haukutaan toinen toisiaan samanlaisista teoista, jota kaikki tekevät. Se on aina vastustajan tekemänä väärin ja kiellettyä.

Käyttäjän saramo kuva
Jussi Saramo

Ette kai sotke poliittisia luottamustehtäviä poliittisiin virkanimityksiin? Ensimmäiset ovat välttämättömiä, jälkimmäiset laittomia.

Suoraselkäinen ministeri ottaa vastuun ministeriöstään ja sen alaisesta yrityksestä. Vastuun voi ottaa vain nimittämällä hallituksen johon luottaa.

Saatte sen kuulostamaan siltä, että siinä on jotain hämärää tai väärää. Itse arvostan rehellisiä politiikan tekijöitä vastuunpakoilijoiden sijaan.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Joka itsensä ylentää, se itsensä alentaa.

Suomalainen sananparsi.

Käyttäjän HannuTaskinen kuva
Hannu Taskinen

Ylen uutinen kertoo totuuden "ulosheitosta":
"Vasemmistoliitto on päättänyt jättää hallituksen, koska puolue ei hyväksy hallituksen kehysriihiesitystä. Puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki ilmoitti asiasta illalla Säätytalossa".

Käyttäjän saramo kuva
Jussi Saramo

Kai ymmärrät, ettei siinä vaiheessa ole mitään muita vaihtoehtoja, jos muut päättävät tehdä hallitusohjelman vastaisia leikkauksia, vaikka itse olet ilmoittanut pitäväsi ohjelmasta kiinni?

Käyttäjän ArvoTammela1 kuva
Arvo Tammela

Olipa entiseltä ministeri Arhinmäen avustajalta, vai peräti valtiosihteeriltä, aikamoinen muistelo vasemmistoliiton puhtoisuudesta vuosien 2011-2014 toiminnasta urheilun osalta. Minun mieleeni ei ole jäänyt tuolta ajalta muuta " suurta" kuin Arhinmäen matkustelut erilaisiin jalkapallo- ym tapahtumiin ja pisteenä i:n päälle Sotshin talviolympialaisiin. Taisi Saramokin päästä osalliseksi noille edustusmatkoille veronmaksajien kustannuksella. Olisi mukava lukea Saramon analyyttiset matkakertomukset noilta matkoilta, vaikkapa siitä, kuinka paljon puhetta matkoilla riitti 2007 - 2011 toimineen porvarihallituksen alulle panemasta pahuudesta. Voihan tietenkin olla niinkin, että joiltakin osin muistissa saattaa olla aukkoja.
Kysyn vielä Saramolta, kumpaan kategoriaan hän asettaa ministeri Viitasen tekemän Esko Rannon nimityksen ministeriönsä liikunta- ja nuorisoyksikön johtajaksi.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Järjestönä hampaattomuudesta tulee mieleen Palloliitto. Jalkapalloa harrastaa vajaat 400.000 suomalaista, mutta missä tulokset?

Suomalainen urheilupiiri palkkaa kai liikaa alan ihmisiä ja liikaa Suomesta.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ "valtion tehtävä on tukea mm. valtakunnallisia järjestöjä ja huippu-urheilua. "

Laki raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä (2001/1054) 1 § Jakosuhteet .. , että tuotosta käytetään: 1) 25 prosenttia urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen; ..

Sekaannuksien välttämiseksi tulisi edellisestä momentista poistaa sana urheilu. Näin muistaakseni on loton puolella jo tehty.

Kirjoittaja puhuu huippu-urheilusta, laki ei sellaista tunne.

Käyttäjän itapakila kuva
Mikko Lehtovirta

HuMu 2010-2012 sai tyrmäävän arvion Suomen Kuvalehdessä keväällä 2013 julkaistussa artikkelissa (SK 15/2013 ja verkossa http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/urheilupom... ). Loppuraportti on edelleen ladattavissa verkosta: http://bit.ly/2bKibWM
Selasin sen juuri läpi. HuMu:n kustannuksia en ole kompetentti arvioimaan mutten nyt tiedä, voiko parivuotiselta työryhmältä edellyttää tuota yksityiskohtaisempaa ohjeistusta sinänsä. Ja kritiikki liikuntakulttuurin kivijalan, lapsia ja nuoria liikunnallisesti aktivoivan elämäntavan puolivillaiseen käsittelyyn on varmaan paikallaan.

Silti tärkein työ alkaa vasta työryhmäpapereiden jälkeen. Sitouduttiinko mihinkään käytännön tasolla? Seurantaryhmä vahti HuMua mutta vahtiko kukaan sillä pieteetillä ja osaamisella loppuraportin toteutumista, että millään ehdotuksella olisi ylipäänsä (ollut) minkäänlaisia toteutumisehdotuksia? Poliittinen ohjaus elää aivan omaa olympiadiaan eikä sitä mitenkään voi kehua pitkäjänteisyydestä ja puoluerajat ylittävästä asiakeskeisyydestä.

Eli nyt kun Rio-2016 rajapyykki on saavutettu, niin mites olisi Loppuraportin ääreen palaaminen? Se taitaa kuitenkin olla konkreettisin ehdotus, joka alalta on tehty. Ei varmaan tarvitsisi 25 000€ maksaa, että muutama fiksu ja osaava istuisi pari viikkoa ja raapisi kasaan yhteenvedon vaikkapa otsikolla "Ja kuinkas sitten kävikään".

Ehkä kaikki oppisivat jotain uutta.

Käyttäjän JukkaLampinen1 kuva
Jukka Lampinen

Kieroutuneen käytännön voi jokainen todeta kentällä, seuran huipuille kaikki on ilmaista, heidän kustannuksensa rahoitetaan harrastajilta ja nuorilta perittävillä maksuilla.
Myös kunnan ja valtion tuet ohjautuu huipuille, ennen osallistuminen ja harrastaminen oli pääasia nyt tärkeintä on voitto.
Miksi amerikkalainen tapa ei toimi Suomessa, johtuuko se korkeammasta sivistys tasosta.
Me ei voida hyäksyä pinnalista ja itsekästä, voittaja (yli-ihminen)aatetta.
Sitä sanotaan myös fasismiksi.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Olen huono urheilija enkä ota kantaa muiden suoritukseen. kaiken kaikkiaan harjoitus näyttää nk top-heavy jutulta.
Kyllä sitä rahaa jaetaan myös nk kolmannelle sektorille suuria summia. Kun RAY ja Veikkaus pantiin yhteen niin aiotaanko sosiaali- ja terveysalan puolta katsoa myös.
Usein tuntuu että samoja asioita pähkäilee kymmenenkin yhdistystä tai liittoa kilpaillen keskenään vähintään jatkorahoituksesta. Tuloksista en tiiä juurikaan kun hankeista ei juhlavan aloituksen jälkeen yleensä kuulu mitään.

Toimituksen poiminnat