Moraalikato

On houkuttelevaa syyttää talouskriisistä ahneita pankkiireja. He suunnittelivat sijoitusinstrumentteja, joiden tiesivät johtavan romahdukseen sen jälkeen, kun pankkiirit itse ovat ehtineet täyttää taskunsa.

Uskomattomalta tuntuu, että talouskuplaa oli puhaltamassa niin suuri joukko ihmisiä. Monien täytyi ymmärtää, mihin oltiin menossa. Luulen silti, ettei Wall Streetin pankeissakaan moni juuri ajatellut asiaa tai välittänyt siitä. On helpompaa leikkiä mukana, etenkin, jos siitä saa ruhtinaallista palkkaa.

Meillä ihmisillä on taipumusta yksinkertaistaa asiat ja toiset ihmiset hyviin ja huonoihin. Kun pankkikriisi ulkoistetaan pahojen pankkiirien syyksi, velkakriisi kreikkalaisten laiskuuden syyksi tai vaikkapa joukkomurha yksittäisen hullun teoksi, on meidän muiden helpompi hengittää. Me emme olleet syyllisiä, eikä tätä tapahdu uudelleen, koska kyse oli viallisista tai pahoista ihmisistä.

Riippumatta siitä ymmärsivätkö kaikki osalliset mitä tekivät, ei romahdusta kannata kaataa huonojen yksilöiden niskaan. Aina tulee uusia yksilöitä. Jos halutaan rakentaa hyvä ja kestävä yhteiskunta, pitää järjestelmän kannustaa yhteistä hyvää lisäävään toimintaan, ei ahneuteen.

Sivistys ja tasa-arvoinen yhteiskunta estävät tehokkaasti ahneutta ja epätoivoisia tekoja. Olemme kaikki potentiaalisia hyvän ja pahan tekijöitä, olosuhteista riippuen.

Pankkikriisi oli väistämätön seuraus viime vuosisadan loppupuoliskolta harjoitetusta oikeistolaisesta talouspolitiikasta, jossa pankeilta poistettiin askel askeleelta sääntelyä ja valvontaa. Vain pyramidin huipulla taidettiin oikeasti tietää mitä tapahtui. Alemmilla tasoilla vain uskottiin sokeasti, että näin on hyvä.

Monissa maissa, etenkin Yhdysvalloissa, sääntelyn purkamisessa kunnostautuivat pankkien lahjomat poliitikot.

Suurin osa sääntelyä purkaneista poliitikoistakin taisi kuitenkin olla ns. ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka uskoivat, että äärimmilleen viety kapitalismi tuottaisi yhteiskunnallista hyvää. Heidän uskonsa ei sinänsä ole ihme, sillä talouden vapauttamisen hyödyllisyydestä oli tullut tieteellinen totuus. Harva huomasi, että huippuyliopistojen taloustieteen professoritkin olivat lahjottuja finanssipankkien toimesta.

Kun pankit vapautettiin sääntelystä ja valvonnasta, syntyi moraalikato. Pankit käytännössä monistivat rahaa melkein tyhjästä, kunnes kupla puhkesi. Siinä vaiheessa velkoja kaadettiin veronmaksajien piikkiin.

Tilannetta ei yhtään helpota se, että samaan aikaan yksityisen sektorin moraalikadon kanssa oli tapahtunut julkisen sektorin moraalikato. Lähes kaikkia maita, jotka ajautuivat kriisiin yksityisen sektorin perässä, yhdistää alhainen verotaso. Etenkin rikkaat oli vapautettu verotuksesta. Poliittinen ja rahaeliitti olivat käytännössä samat ihmiset, tai ainakin viettivät aikaa samoilla huvijahdeilla.

Kenties suurin julkisen sektorin moraalikato oli tapahtunut Kreikassa. Vuoron perään vallassa olleet Karamanlisin ja Papandreon suvut korruptoivat lähes koko yhteiskunnan kokoomus- ja demaripuolueidensa kautta. Kun juuri kukaan ei maksanut veroja, mutta maahan virtasi halpaa lainaa, vietti poliittinen eliitti kulutusjuhlia niin kauan kuin soitto soi. Tavallisille ihmisille ei näistä juhlista jäänyt paljoa käteen, mutta eliitti teki huikeita voittoja.

Talouden ja politiikan huipulla olevat ihmiset saattavat keskimäärin olla tavallista häikäilemättömämpiä. Ihmisiä hekin silti ovat. Politiikan puolella vieläpä meidän kaikkien valitsemia. Niin kauan, kun me haluamme uskoa, että ahneuteen perustuva talousjärjestelmä on ainoa vaihtoehto, se pysyy sellaisena. Niin kauan kun uskomme, että tasa-arvon vaatimus on kateutta, ei mikään muutu.

Toisinkin voidaan tehdä. Paljon auttaisi jo se, että peruttaisiin viimeisen 30 vuoden aikana tehdyt talouden vapauttamispäätökset. Osa vanhoista mekanismeista voitaisiin korvata uudemmilla keinoilla, kuten yleisellä rahoitusmarkkinaverolla, joka hyydyttäisi spekulaation.

Me vauraiden maiden ihmiset, joilla on mahdollisuus opiskella, äänestää ja toimia, olemme lopulta vastuussa paitsi omista toimistamme, myös valitsemiemme edustajien toimista.

Poliitikkojen valinnan lisäksi olemme vastuussa laajemminkin yleisestä ilmapiiristä. Mikään ei tapahdu itsestään ilman syytä.