Kuntaremontti pitää tehdä - mutta miten?
Uudenmaan voisi jakaa vahvoihin peruskuntiin ja lähikuntiin vaikkapa näin.
Pääkaupunkiseudun voisi jakaa lähikuntiin näin.
Ajatelkaapa Suomea, jossa kaikki olisivat kiinnostuneita lähiympäristönsä yhteisistä asioista ja tekisivät yhdessä töitä paremman elämän ja viihtyisämmän ympäristön puolesta. Suomea, jossa jokaisessa naapurustossa joku kuuluisi kunnanvaltuustoon, eikä siellä istuisi pelkästään etäisiä ammattipoliitikkoja tai enemmistöasemaansa käyttävän valtapuolueen hyväveli-verkoston jäseniä.
Poliittisilla päätöksillä sellaiseen onnelaan ei voida päästä ihan pian, mutta ainakin nykytilanteesta on varaa parantaa reilusti. Kaikki lähtee siitä, että ihmiset kokevat voivansa aidosti vaikuttaa. Eikä kaikkien tietenkään ole pakko olla aktiivisia.
Kuntauudistuskeskustelu on surullista seurattavaa. Oppositiossa oleva Keskusta esittää, ettei mitään tarvitse tehdä, vaan kunnat vapaaehtoisesti etsivät parhaat ratkaisut itse. Samaan aikaan kunnissa iso joukko keskustalaisia johtohahmoja uhraa yhteisen edun oman työpaikkansa tai luottamusasemansa vuoksi. Toisaalta osa kunnista on päättänyt poimia rusinat pullasta loisimalla lähikaupunkien veroparatiiseina. Palvelut kyllä kelpaavat, mutta köyhempi keskuskaupunki maksaa viulut ja pahimmillaan vielä verontasausta päälle.
Samaan aikaan vastapuolelta esitetään, kuinka kuntien yhteen liittäminen säästää valtavia rahasummia. Puhutaan, että kuntauudistuksen jälkeen pitää huolehtia lähidemokratiasta, muttei kuitenkaan olla valmiita mihinkään todellisiin lähidemokratiaa turvaaviin rakenteisiin. Todellisuudessa keskisuuret kaupungin tuottavat palvelut tehokkaammin ja vähemmällä byrokratialla kuin suuret.
Nykyisen kaltaiset kunnat yhdistettyinä jättikunniksi ei ole hyvä ratkaisu, muttei sitä ole nykytilakaan. Etenkin suurimman osuuden kunnan rahoista vieviä sosiaali- ja terveyspalveluja ulkoistetaan ja yksityistetään kiihtyvällä tahdilla, kun kunnat eivät enää pysty hoitamaan niitä itse. Joskus taustalla on kyllä ideologinen sokeuskin. Yhä useammin palveluita myös järjestetään erilaisten kuntayhtymien ja kunnallisten yhtiöiden kautta, jotka siirtävät demokratian joko kauemmaksi tai kokonaan piiloon äänestäjiltä.
Kirjoitin kaksi vuotta sitten, kuinka pääkaupunkiseutu tulisi yhdistää yhdeksi metropolikaupungiksi ja jakaa 30 kaupunginosakuntaan. En viitsi tässä toistaa perusteluja. Samaa ajattelua olisi hyvä tuoda nyt käynnissä olevaan kuntauudistukseen. Koko paikallishallinto voitaisiin järjestää kahdella suoraan vaaleissa valittavalla hallinnolla. Se olisi sekä tehokasta että demokraattista, kun päätöksentekijät olisivat aina näkyvillä. Miksemme luopuisi kokonaan maakunnista, sairaanhoitopiireistä, ely-keskuksista, aluehallintovirastoista ja valtavasta määrästä kuntayhtymiä ja muuta byrokratiaa?
Työssäkäynti- ja palvelualueisiin sekä alueellisiin keskuksiin perustuvat suurkunnat hoitaisivat toisen asteen koulutuksen, julkisen liikenteen, erikoissairaanhoidon jne. joita kunnat eivät enää nykyäänkään oikeasti hoida itse. Lähikuntien vastuulla olisi pienemmän mittakaavan ihmisiä lähellä olevat palvelut peruskouluista nuorisotaloihin.
Havainnollistamiseksi tein kartan, miten Uusimaa voitaisiin jakaa vahvoihin peruskuntiin ja lähipalvelut tuottaviin lähikuntiin. Pk-seudun jaossa menee kaksi vuotta sitten tekemäni kartta. Saatoin unohtaa jonkun tärkeänkin paikan, karttoja ei kannata ottaa liian vakavasti.
LISÄYS - sain toista kautta palautetta, että muu Suomi on eri juttu kuin Uusimaa. Miksi olisi? Kainuussa kaksiportainen hallinto on ollut jo menestyksellisesti käytössä. Sielläkin sen kai tuhoaa lopulta keskustalainen nurkkakuntaisuus, se kun on vapaaehtoinen järjestely.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kirppuvaltio Suomessa missä on vain vähän yli 5milj. asukasta ei tarvita kuin korkeintaan 20 kuntaa.
Nyt juuri kokoomus ajaa asioita hyvin, palvelut vain parantuvat kun pääsee kepun ja vasureiden palkkioviroista.
ABS asemat vielä kilpailun alaiseksi, rupeaa Suomikin pääsemään Breshneviläisyydestä.
Millä selität sen, että tutkimusten mukaan n. 30 000 asukkaan kaupungit ovat vähiten byrokraattisia? Poliittisia palkkiovirkoja on eniten Helsingissä ja toki suhteessa myös pienimmissä kepulaisissa kunnissa.
Tässä käydään aika laajasti läpi tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä http://www.kaks.fi/sites/default/files/1158-Tutkjulk_57_net.pdf yhtä selkeää graafia on turha etsiä, etenkin pienet kunnat eivät usein järjestä lainkaan monia palveluita, joita keskisuuret ja suuret kaupungit järjestävät.
Selkeämpiä rajoja on määritelty mm. Paras-hankkeen yhteydessä, jossa todettiin, että toimiakseen tehokkaasti perusterveydenhuollon alueella olisi syytä olla vähintään 20 000 ihmistä.
Hyvä keskustelunavaus.
Itseäni kuitenkin epäilyttää kaksiportaisen mallin toimiminen pääkaupunkiseudulla. Liikkuvuus on alueella suurta, ja vaarana on, ettei omaan ''kaupunginosakuntaan'' kukaan juurru. En haluaisi jättää paikallista päätöksentekoa pelkästään eläkeläisten varaan.
En tunne tarkalleen Kainuun tilannetta, mutta maakunnalla ei näytä kokonaisuudessaan menevän kovinkaan hyvin...
Kiitos! Ihmiset ja varsinkin nuoret muuttavat, oli kuntakoko sitten mikä tahansa. Esimerkiksi meillä Vantaalla paikallistunne on vahva - Korsossa ollaan korsolaisia ja Länsimäessä länsästä. Se on vahvempi kuin helsinkiläisyys tai vantaalaisuus. Uskon että erityisesti juuri nuoret haluaisivat vaikuttaa asioihin, mutta nykyiset kanavat eivät houkuttele.
Hallintomallia on ihan turhaa syyttää Kainuun ongelmista.
Minusta on hienoa, että mietit hallintobyrokratian vähentämistä ja varojen kohdentamista olennaiseen. Sen sijaan epäilen kuten Katjakin sitä, että Helsingissä osakaupunkivaltuustot noin pieniksi pirstottuina eivät palvelisi demokratiaa koska jengi muuttaa alueen sisällä niin paljon, varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset.
Toinen asia on, että eikö tämä synnytä insentiiviä nimbyilyyn? Ainakin Lontoossa näissä osakaupungeissa tapellaan jatkuvasti siitä voidaanko mm. oppilasasuntoloita rakentaa, kun ne laskevat nykyisten asuntojen arvoa. Tuskin sinne kaupunginosan harteille voi pelkästään nuorisotalon ja kirjaston hoitoa jättää, jotta se olisi mielekäs.
Kiitos Tuomo. Kannattaa lukea myös tuo vanhempi kirjoitukseni. Kyse ei todellakaan ole vain nuorisotalosta ja kirjastosta. Uudemmassa kirjoituksessa mainitun peruskoulun lisäksi voidaan miettiä myös perusterveydenhuoltoa, jonka kaksi vuotta sitten olisi suoraan laittanut lähikunnalle. Nyt en ole ihan varma.
Ajatuksena on, että suurten linjojen kaavoitus on suurkunnalla. Siellä olisivat myös sellaiset erikoispalvelut, kuten päihde- tai oppilasasuntolat.
Hyvän avauksen Jussi on tehnyt. Mutta olisit malttanut odottaa pari viikkoa.
Kaikkein tuhoisinta kunnille ja kuntapalveluille olisi sanoa EI, kuten keskusta näyttää tekevän.
Rovaniemellä kuntien yhdistäminen on onnistunut. Eivätkä palvelut ole mihinkään karanneet.
Kainuussa on esitetty uudistuksesta sekä puolta että vastaan. Ota siitä nyt selvää.
Toisaalta taitaa olla yksinkertinsinta ja oikeinta olla täysin vastapuolta kuin Kepu. Sehän puolustaa vain ja ainoastaan omia ja aisankannattajiensa etuja.
Ainuita totisen tosia ja absoluuttisia tosiasioita ovat, että rahat eivät riitä eivät sitten millään. Kunnista lähtee eläkkeelle muutaman vuoden sisään 175 000 henkilöä. Miten korvata edes osa heistä? Osa tietenkin somalilääkäreillä, mutta entä muut?
Kuntauudistus tulee olemaan karmea sotku. Kepu ei halua minkäänlaisia muutoksia. Kunnallisvaalit ovat syksyllä ja siihen tähtäävät kaikki vasemmistoliittoa myöden. Järki ei ole mukana, kun puolustetaan omaa etua. Lopputulos kaikesta huikeasta väännöstä on jo selvä. Nykyisin laskennallisesti paremmin toimeentulevat kunnat maksavat muille enemmän ja esimerkiksi ottavat entistä enemmän maahanmuuttajia kustannettavikseen.
Tuo Helsinki melkein säälittää, vaikka niiden ylimielisten suhteen ei pitäisi sellaista tunnetta tuntea. Helsingin Energia on kuulemma tulouttanut kahden veroprosentin verran. Sinne rakennetaan nyt biovoimalaa, jonka käyttöönoton jälkeen Energia ei tulouttaa yhtään mitään. Helsinki maksaa satoja miljoonia muille kunnille vielä sen jälkeenkin vai maksaako?
HS:ssa pääkirjoitussivulla on katsottu kokonaisuutta:
Itämeri, pääkaupunkiseutu, Suomi.
kts Antti Blåfield, 25.1., s A 2
Ei hyvältä näytä.
Ei näyttänyt hyvältä 24.1. HS:ssa sivulla A 12 oleva suuri valokuvakaan.
Tässä taitaa olla ihmisestä kyse?
Ei hänen vallantäyteisestä edustajastaan agoralla.
Milläs täi rykii kun ei keuhkoja ole?
Ruotsissa on 290 kuntaa ja 2512 seurakuntaa, 20 lääniä ja Landstinget-väliportaanhallinto.
Norjassa on 430 kuntaa ja 430 seurakuntaa, 19 lääniä ja Fylkestinget-väliportaanhallinto.
Tanskassa, jonka pinta-ala on vain 43 000 km2 (vrt. Suomi 337 000 km2) on 100 kuntaa, 2100 seurakuntaa, neljä lääniä vastaavaa aluetta ja Region-väliportaanhallinto. Tanskan pääsaarilla eli Själlandissa ja Fynin saarella uusi kuntakeskus on enintään 12 kilometrin etäisyydellä vuonna 2006 lakkautettujen kuntien keskuksista.
300 000 asukkaa Islannissa on 79 kuntaa, 300 seurakuntaa, 8 lääniä ja 26 kihlakuntaa.
Se niistä "Tanskan ja Ruotsin suurkunnista".
J.Anttila. Eräitä, mutta vain eräitä tilastolukuja. Mitä mahtavat nuo paljot kunnat tehdä? Onkohan siinä eroja eri maiden kesken? Miten siellä kustannetaan kaikki toimet? Kuinka paljon työvoimasta on kuntien ja muun väliportaan palveluksessa?
Ei pelkkien kuntamäärien esittely auta yhtään eteenpäin vai mitä teemme? Suomen kuntien määrä voidaan nostaa Norjan tasolle (430) tai laskea Islannin tasolle (79). Ero on kohtalaisen suuri. Kumpi tehdään?
Mahdollisimman paljon kuntia ja jokaiseen oma kunnanpankki ja oma valuutta,jos niikseen. Silloin syntyy oikeanlainen kilpailu ja lähtee oikeista lähtökohdista. Rahastahan tässä on kyse kuitenkin.
Tuo on Saramo keskustalaista ajattelua puhtaimmillaan, mitä harrastat. Että äläs nyt keskustaa ihan samassa lauseessa moiti...
Uudenmaan ja muun Suomen ero on se, että Uudellamalla näitä vahvoja peruskuntia voi kenties ollakin parista neljään - muualla Suomessa vahva peruskunta tarkoittaa noin suurinpiirtein maakuntaa. Jos muita maakuntia kuin Uusimaa pilkotaan, sinne jää yksi vahva kunta ja muut kunnat eivät pärjää.
Kun kerta keskustalla, vihreillä, vasemmistolla ja viime ajoista päätellen yhä enemmän myös demareilla on pyrkimystä kaksiportaiseen paikallishallintoon, mikä on kokoomuksen kauhistus, niin miksi kunnon punamultayhteistyöllä ei voida stopata tätä älytöntä uudistusta ja lähteä liikkeelle oikeista lähtökohdista?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 17 kommenttia