Mikään puolue ei saa toimivassa demokratiassa kaikkea haluamaansa läpi. Tärkeintä on saada asioita haluamaansa ja lupaamaansa suuntaan. Soini syyttää Vasemmistoa takinkäännöstä, kun teimme kompromisseja. Soini itse ei ole saanut läpi mitään.

Tähän asti perussuomalaiset (sekä keskusta) ovat eduskunnassa onnistuneet hämäämään kansaa sotkemalla mittakaavaltaan pieniä asioita suuriin. On esimerkiksi huijattu ihmisiä väittämällä, että polttoaineiden tai alkoholin veron korotus syö pienituloisten veronalennukset.

VATT todisti jo aiemmin, että vuoden alusta tehdyt päätökset vähentävät köyhyyttä ja pienentävät tuloeroja. Nyt saman on todistanut Kelan kriittisten tutkijoiden tutkimus. Suurin parannus tulee yksinhuoltajalle, jolle jää vuokrien jälkeen 114 euroa kuussa aiempaa enemmän käteen.

Näissä käyrissä näkyy tilanne vain työttömien osalta, mutta myös pienipalkkaisten työntekijöiden tilanne paranee, vaikkakaan ei riittävästi. Silti voidaan todeta, että oikeistolaisten puhe liian hyvästä sosiaaliturvasta, joka ei kannusta, on höpöä. Toinen kuvaaja osoittaa, kuinka tukia saavien toimeentulo on yhä paljon melko pientäkin palkkaa saavien toimeentuloa pienempi.

Keskituloisten tilanne ei juuri muutu, mutta rikkain kymmenes suomalaisista häviää absoluuttisesti ja suhteellisesti eniten. Mikäli palkka- ja pääomatulojen kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, tulevat rikkaat silti rikastumaan entisestään. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on syvällä rakenteissa.

Vaikka säästöt olisi järkevintä keskittää maanpuolustuksen kannalta vähemmän tärkeiden Nato-yhteensopivien hyökkäysaseiden hankintaan, täytynee joitain varuskuntiakin lakkauttaa. Se taas kiristää kohteena olevien maakuntien poliitikkojen hermoja.

Persut ja keskusta vetoavat siihen, että Venäjä on ilmoittanut nostavansa oman armeijansa menoja. On kuitenkin hyvä huomata, että rajan takana oleva armeija on pahoin ruostunut. Kun Neuvostoliiton hajottua myös armeija romahti, ei sen määrärahoja koskaan palautettu. Nyt julkistetuilla lisäyksillä tulee lopulta olemaan todennäköisesti hyvin pieni merkitys. Kaiken lisäksi Suomen raja on Venäjän kannalta ongelmattomin, joten tänne ei kannata panostaa. Mikäli pysymme Naton ulkopuolella näin on jatkossakin.

Ohessa oleva kuva kertoo kaiken oleellisen Venäjän armeijan rahoituksesta viime vuosikymmeninä. On hyvä huomata, että Suomen armeijan rahoitus on noussut koko tuon ajanjakson - jopa pahimman laman aikana meillä kaadettiin lisää rahaa armeijalle. Nyt on siis hyvä aika panostaa ihmisten hyvinvointiin turhan aseisiin tuhlaamisen sijaan.

LISÄYS - sain toista kautta palautetta, että muu Suomi on eri juttu kuin Uusimaa. Miksi olisi? Kainuussa kaksiportainen hallinto on ollut jo menestyksellisesti käytössä. Sielläkin sen kai tuhoaa lopulta keskustalainen nurkkakuntaisuus, se kun on vapaaehtoinen järjestely.

Aloitan siteeraamalla demareiden Osku Pajamäen Facebook-statusta, jossa oli hyvin kiteytetty, millaiseen vedätykseen kokoomus haluaa mukaan:

Guggenheim-säätiön hanke on vuosisadan vedätys. Säätiö tekee täysin riskittä huikean tilin; 24 miltsiä suoraan käteen ja noin 4-5 miljoonaa vuosittain konsultaatiolla ja näyttelyiden myynnillä. Lisäksi sille tarjotaan kaupungin tonttien kruununjalokivi ja rakennus pystytetään puhtaasti julkisin varoin (ja säätiö on jo saanut kaksi miljoonaa selvityksestä, jossa on 40 sivua ilmakuvia Katajanokalta, markkinatutkimus ja neljä sivua filosofiaa, jonka jokainen taidekerholainen osaisi kirjoittaa). Tulee jumalauta Harkimoa ikävä.

Lisäksi tuhotaan pääkaupungin oma taidemuseo, siirretään sen kokoelmat osaksi vitriineitä, joissa on jo saunakiuluja ja kanteleita, ja korvataan suomalainen kuvataide designilla ja arkkitehtuurilla, etteivät porukat Bilbaossa hermostu.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäki kirjoitti myös hyvin, miksei hanketta voi kuvitella tehtävän valtion rahoilla. Kirjoitus on sen verran pidempi, että tässä vain linkki.

Olinkin yllättynyt, kun tänään olen kuullut monien väittävän, kuinka rahaa kyllä löytyisi, jos halua olisi. Innostuin kirjoittamaan luettuani ties kuinka monennen viestin siitä, kuinka urheilusta voitaisiin siirtää Guggenheimille, jos ministeri vain haluaisi.

Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on hatarat tiedot siitä, kuinka urheilurakentaminen nykyään tapahtuu ja kuka maksaa käyttökustannukset. Pääosa rahoituksesta tulee nimittäin käyttäjiltä. Myös yritysrahoituksen osuus on merkittävä. Julkisen sektorin matala rahoitus taas on johtanut siihen, että kustannukset karsivat usein pienituloiset harrastusten parista pois.

Urheilu saa valtion verorahaa yhteensä 2,7 miljoonaa euroa vuodessa. Eli vaikka kaikki urheilun koko maassa valtiolta saamat verorahat siirrettäisiin Guggenheimin käyttökustannuksiin, eivät ne riittäisi. Puhumattakaan investointikuluista!

Ministeri ei voi päättää isoista rahasummien siirroista eri sektorien välillä. Eduskunta voisi toki muuttaa jakosuhdelakia Veikkauksen tuoton osalta, josta ministeriö jakaa kulttuurille 38,5 %, urheilulle 25 %, tieteelle 17,5 % ja nuorisotyölle 9 %. Vuosittain määritellään vielä lopun 10 % jako erikseen.

Isot muutokset eivät kuitenkaan ainakaan tällä Guggenheimin aikataululla voisi onnistua. Minusta ne eivät olisi edes oikein, urheilu kun saa absoluuttisesti ja etenkin suhteellisesti niin vähän.

Jossain vaiheessa haikailtiin, että me Vantaan valtuustossa maksaisimme osan Guggenheimin kuluista yhdessä Espoon kanssa. Pidän täysin selvänä, ettei niin tule tapahtumaan, hyvä kun saamme euroja Vantaan omaan kulttuurintukeen.

Minusta olisi kivaa jos Helsingissä olisi Guggenheim. Lopulta on kuitenkin niin, että mikäli sitä ei tehdä yksityisellä rahalla, otetaan rahat helsinkiläisten peruspalveluista tai muusta kulttuurista. Se taas ei ole oikein.

Uusimpana uhkana on tosin vedetty esiin, että joudumme syömään sinivalkoista makkaraa, mikäli Guggenheimia ei rakenneta. Se kuulostaa aika pahalta, ehkä pitää vielä harkita.

Sen velan vakuutena ei ole ollut juurikaan reaaliomaisuutta, vain pankkien erityinen rooli, sekä kaikkien meidän veronmaksajien takuu, joka salakavalasti on levinnyt talletuspankkitoiminnasta finanssipankkitoimintaan. On uskomattoman naivia ajatella, että 0,01 % vero estäisi joko todellisia investointeja tai toisaalta nostaisi pankkien palvelumaksuja. Tuhansien miljardien bisneksessä meitä tavallisia asiakkaita tarvitaan lähinnä mahdollistamaan luotonlaajennus.

Rahoitusmarkkinavero ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se on yksi monista tärkeistä keinoista, joilla vääristyneet rahamarkkinat korjataan. On erittäin tärkeää, että keskustelua rahoitusmarkkinaverosta käydään oikein argumentein. Nyt sekoitetaan valuutanvaihtovero, pankkivero, pörssivero, leimavero jne. Sellainen ajattelu, ettei itse uskalleta tehdä mitään ennen muita, estää tässäkin asiassa kestävän kehityksen.

Varman ennakkosuosikin asema on latistanut kisaa. Höblän julkaisema uusi toiseen kierrokseen keskittynyt gallup vahvistaa käsitystä, jonka mukaan yhdelläkään ehdokkaalla ei ole mahdollisuuksia Niinistöä vastaan toisella kierroksella.

Tämä tieto saattaa yllättäen piristää väsynyttä vaalikeskustelua. Tähän asti monet ovat miettineet, miten kannattaisi taktikoida ja saada oman suosikin sijaan joku Niinistöä "pienempi paha" valituksi. Monelle kuka tahansa muu kuin kokoomuslainen kävisi.

Luotettavien tutkimuslaitosten tuloksissa kaikilla ehdokkailla ehkä Essayahia lukuunottamatta on hyvät saumat toiselle kierrokselle. Kun Höblän tutkimuksen mukaan Arhinmäki saisi Lipposta tai Väyrystä enemmän ääniä toisella kierroksella, poistuu tarve taktikoida. Soini ja Haavistokin ovat kahden prosentin virhemarginaalin sisällä.

Olen pelännyt, että toisesta kierroksesta tulee poliittisten dinosaurusten mittelö, jossa keskitytään väittelemään siitä, kuka oli oikessa 1997 tai jopa 79. Toisaalta mahdolliselta näytti, että vastakkain on kaksi melko samanmielistä ehdokasta, jotka keskittyvät taputtelemaan toisiaan selkään.

Niinistö kampanjoi taannoin teemalla "vastakkainasettelun aika on ohi". Sitä hän näytti toivovan toissapäivänä televisiouutisissakin. Se ei kuitenkaan ole totta - demokratia on valintoja ja niiden välistä vastakkainasettelua. Presidenttiehdokkaan on uskallettava olla jotain mieltä.

Toivottavasti toisella kierroksella käydään kovaa vääntöä. Silloin aina kannatusten erot pienenevät ja käydään muutenkin tärkeää yhteiskunnallista keskustelua.

Arhinmäki halusi kampanja-avauksessaan rohkaista ihmisiä äänestämään niitä asioita, joiden puolella oikeasti on. Se oli toki helppoa, suomalaiset kun ovat tutkimusten mukaan arvoiltaan paljon äänestyskäyttäytymistään vasemmistolaisempia. Toivottavasti ihmiset nyt rohkeasti äänestävät mieleistään ehdokasta ja toivottavasti saadaan aikaan mielenkiintoinen toinen kierros.

Toisen maailmansodan jälkeen enemmistö suomalaispoliitikoista nöyristeli Neuvostoliiton johtoa. Kun esimerkiksi Naton vastavoima Varsovan liitto miehitti Tshekin 1968, vain laitavasemmisto tuomitsi sen. SKDL ja SKP:kin repesivät, kun vähemmistö halusi uskoa Neuvostoliiton toimivan oikein.

Oikeistolta Neuvostoliiton nöyristely oli varmaan ymmärrettävää, koska vieressä olevaa supervaltaa ei kannattanut suututtaa. Suomalaiset yritykset tekivät tuottoisaa kauppaa naapurin kanssa, eikä bisneksiä haluttu häiritä turhalla politikoinnilla.

Sitä en kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt, miksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen monet alkoivat nöyristellä ainoana jäljellejäänyttä supervaltaa Yhdysvaltoja. Selvimmin tämä on näkynyt halussa tukea Yhdysvaltain voimapolitiikkaa ja sen käsikassaraa Natoa.

Toisella puolen maapalloa sijaitsevalla Yhdysvalloilla ei ole Suomelle juurikaan tarjottavaa. Se menettää jatkossakin asemiaan sekä talouden että poliittisen johtopaikan suhteen. Ainoastaan asevoimilla se on yhä supervalta, mutta lähihistoriasta voidaan huomata, että sekin mahti on kovin rajallista.

Yhdysvallat halutaan usein näyttää maailman jonkinlaisena moraalisena johtajana. Tosiasiassa se toimii yhä suurvaltalogiikan mukaan, jossa liittolaisiksi kelpaavat veriset diktaattorit, kunhan ne takaavat taloudellispoliittiset intressit. Näin toimivat myös entiset  eurooppalaiset suurvallat, jotka yhä pelaavat likaisia pelejä entisissä siirtomaissaan.

Ranskan oikeistohallituksen ulkoministeri jopa lupasi apua Tunisian diktaattorille kansan noustua kapinaan. Apua Ranska ei ehtinyt antaa, sillä Ben Ali pakeni Saudi-Arabiaan. Samaan maahan, jota johtaa Nato-maiden tukema diktatuuri, jonne Suomikin vie aseita.

Aseviennin lisäksi Suomi on jo sekaantunut yhteistyöhön, jonka ei pitäisi kuulua meille. Nato-jäsenyydestä arvoituksin puhuva presidenttiehdokas Sauli Niinistö sanoi Hesarissa 2009, että ”Suomen tiiviimmän osallistumisen Afganistanissa arvellaan tuottavan meille Yhdysvalloilta ja Natolta turvallisuuspisteitä”.

Täytyy ihmetellä minkälaista turvallisuutta me Natosta voisimme saada. Venäjällä ei todellakaan ole syytä uhata naapureitaan sotilaallisesti, mutta jos siellä tapahtuisi jotain aivan ihmeellistä, olisi Suomi viimeinen kohde, johon uhkaa kohdistuisi. Ainakin niin kauan kun emme ole Natossa.

Venäjällä on naapureinaan nousevan mahdin Kiinan lisäksi esimerkiksi Kaukasuksen maat, joissa se kamppailee luonnonvarojen hallinnasta Nato-maiden kanssa.

Alueen jännitteitä kuvaa mm. Naton tukeen luottaneen Georgian hyökkäys Venäjän tukemaan Etelä-Ossetiaan ja Venäjän raju vastaisku, joiden silloinen Suomen ulkoministeri Alexander Stubb sanoi dramaattisessa ”080808-puheessaan” muuttaneen maailmanpolitiikan pysyvästi.

Silloin Stubb kehui Naton laajentumista ja kehotti Suomea harkitsemaan jäsenyyttä sen lisäksi, että yhteistyötä lisätään. Epäselväksi jäi, miksi Stubb haluaa tuoda Kaukasuksen konfliktin meidän rajoillemme ja miten se lisäisi turvallisuuttamme.

Stubb arveli myös, että Naton 5. artikla, eli yhteinen puolustus, kokisi jonkinlaisen renessanssin. Minä en näe syitä uskoa, että Nato muuttuisi hyökkäysliitosta puolustusliitoksi. Tätä tukee myös Norjan puolustusministeriöstä vuotanut arvio, jonka mukaan Norja ei voi luottaa sotilasliitto Naton apuun, jos se joutuu vakavaan selkkaukseen Venäjän kanssa.

Absurdeimmillaan Nato-kartta on ehkä Kaakkois-Euroopassa, jossa konkurssiin ajettu Kreikka käyttää ison osan lainoistaan varustautuakseen toista Nato-maata Turkkia vastaan. Ulkopolitiikassa Kreikan kärkihanke on estää Makedoniaa käyttämästä virallista nimeään, minkä takia se vastustaa Makedonian Nato-jäsenyyttä.

 ***

Minua ärsyttää suunnattomasti Timo Soinin käyttämä fraasi ”kyllä kansa tietää”, koska sillä hän esiintyy koko Suomen kansan edustajana, vaikka useimmissa asioissa Soini ei edusta suomalaisten enemmistön linjaa. Myös Natoon Soini on aiemmin halunnut Norjan mallin mukaan.

Nato-asiassa Vennamolta lainattu fraasi on kuitenkin osuva. Ihmiset ovat olleet erittäin sitkeitä mielipiteessään, vaikka meille syötetään päivästä toiseen Naton puolesta propagandaa. Lopultakin on niin, että jäsenyys vähentäisi turvallisuuttamme, maksaisi järkyttävän paljon rahaa sekä liittäisi meidät menneisyyteen takertuvaan järjestelmään.

Parempi, että huolehdimme itse maanpuolustuksesta ja panostamme YK:n muuttamiseen toimivaksi maailmanjärjestelmäksi. Maailma tarvitsee liittoutumattomia rauhan ja demokratian puolustajia. Suomen pitää kuulua samaan joukkoon Ruotsin, Sveitsin ja Itävallan kanssa, eikä elää viime vuosisadan juoksuhaudoissa. Entisen itäblokin maiden johtajilta taaksepäin katsominen on ollut ymmärrettävämpää kuin meidän poliitikoiltamme.